synttäripäivä

18. Täysi-ikäinen. Aikuinen. Minä? Varmaan on vuodet jotenkin mennyt sekasin:) Haha no ei, kai se on vaan pakko uskoa että oon tässä maailmassa pyyheltänyt jo 18 vuotta. Mihin ne vuodet onkaan kadonneet?

Joskus mietin miten mahtava oliskaan palata niihin huolettomiin lapsuusvuosiin millon suurin murhe oli  päivän ruoka. Tai se ettei löytynyt leikkikaveria. Palaisin niin mielelläni niihin hetkiin kun sain höpötellä yksikseni leikkiessäni barbiella ja dubloilla, nyt jos sen tekisin niin mut raahattais mielisairaalaan. Okei, ei ehkä sentään, mutta vaikka äiti paljon onkin nähnyt niin siinä vaiheessa varmaan se huoli iskisi että joku mun pikkusessa on vialla haha:) Ehkä rupean lapsenvahdiksi niin pääsen vielä leikkimään. Paljon on vaihtoehtoja;)

Toisaalta, on ihana sanoa että oon aikuinen. Mut otetaan paljon vakavammin, ja mun mielipiteitä ja sanomisia arvostetaan enemmän. Oon vihdoin iässä jolloin saan alkaa laillisesti elämään elämääni täysillä. Saan vaikuttaa Suomen asioihin äänestämällä. Ei sillä että tietäisin mitä tai ketä äänestän, mutta nyt voin tehdä sen. Aika mahtavaa:) Tänään juuri Benin kanssa mietittiin että saan mennä naimisiinkin jos huvittaa. Kosintaa odotten haha (;

Totuushan on että ikä on vaan numero. Sen ei tarvitse määritellä kokonaan sitä millanen oon ja miten käyttäydyn. Tuun varmaan aina ja ikuisesti salaa katselemaan Disneyleffoja, ei pelkästään klassikkoanimaatioita vaan ihan niitä noloja näyteltyjäkin, ja rakastamaan Muumjea. Mutta niinkuin ihana Naomi kirjotti mulle synttärikirjeessään 'Just because you're an adult now, doesn't mean you have to act like one'. Mun mielestä toi on hyvä pitää mielessä :)

Päivän ainoat kaverikuvat, skypehetki Saaran kanssa ja Karissa:)

Mun synttäripäivä täälä meren toisella puoella lähti käyntiin mukavissa merkeissä. Oikeestaan alotettiin juhlinta jo edellisenä päivänä neljän jälkeen, sillä sillon päivä vaihtu Suomessa. Sain ensimmäisiä tekstareita kotipuolesta ja Karissa alotti onnitteluhalinsa. Haettiin ruoka mukaan subwaystä ja täti kassalla kuuli kuinka väiteltiin siitä että Karissa ei saa maksaa mun osuuttani vaikka onkin mun 'syntymäpäivä' ja antoi meille keksit jälkkäriksi. Ei paljastettu että ollaan oikeesti päivä etuajassa haha:)

Ihan sitten virallisena päivänä juhlittiin oikein kunnolla. Viikkoja kestäneen piinan jälkeen ('mulla on sulle paras lahja tuut rakastaan sitä' -Aleks) pääsin vihdoin avaamaan Aleksin lahjan. Aleks vihaa pinkkiä ja kaikkea tyttömäistä, mutta jostain syystä Victoria's Secret iskee haha. Niimpä ei tullut yllärinä että paketista löytyi parit alusvaatteet ja yogapants. Ylläri vaaleanpunaisena;) Karissalta sain kaulakorun ja cashewpähkinöitä. She knows me haha;)

Koko päivä meni vastaanottaen onnitteluja mitä oudommistakin tahoista. En edes tiedä montako kertaa sanoin sanan thank you/kiitos koko päivän aikana, liian monta jos multa kysytään:) Täälä näkee hyvin sen avoimuuden, onnitteluja saatetaan huutaa käytävän toisesta päästä ja onnittelijan täytyy varmistaa että mahdollisimman moni kuulee onnittelun. Parhain oli kun Ben toi mulle kortin yhdeltä tunnilta jolla en edes ole. Koko luokka oli laittanut nimensä ja pienen viestin siihen, ja myös puolitutuita tuli 'happy birthday love- onnittluja. Only in America, what can I say.

Koko koulupäivä meni kuin siivillä ja en malttanut odottaa että pääsisin sen päätteeksi skypettämään kotipuoleen Saaralle. Pikkuraukka oli jo menossa kovaa vauhtia untenmaille, mutta päätti sinnitellä siskonsa vuoksi. Propsit sulle pikkunen, oot rakas:) Samalla kun skypetettiin meillä oli hyvin hajanaiset kakkukestit menossa historian luokassa mr.Neilsenin kanssa. Karissa oli leiponut mulle kakun, mutta meillä ei ollut missään välissä aikaa syödä sitä yhdessä. Loppujen lopuksi tilanne oli siis se että istuin yksin kakkulautaseni kanssa ja höpötin suomeksi puhelimessa jälki-istuntolaisten kuunnellessa mua. No, ainakin meni heillä aika nopeammin x)

Illalla isovanhemmat tuli kylään ja syötiin itsetehtyä lasagnea ja kaupasta tilattua kakkua. Mulla oli ihan mahtava ilta, naurettiin paljon, varsinkin siinä vaiheessa kun vedin tyyliin kolmatta lautasta lasagnea naamaan ja kuulin että meillä tosiaan on se kakku sielä jääkaapissa jälkkäriksi. Sen jälkeen tehtiin pieniä hengitysharjotteita ja vakuuttelupuheita siitä että on olemassa se jälkkärimaha erikseen haha. Vihodoin kun viimeiset murut oli syöty, lahjat annettu ja onnittelut kiitelty, onnellinen muutama kiloa painavampi ja vuoden vanhempi  Veera painui unten maille. Vaikka haikein mielin vietinkin synttärini erossa perheestä ja kavereista, niin oon kuitenkin ilonen että mulla on täälä myös yhtä rakastavat perhe ja ystävät jotka teki mun spesiaalipäivästä vielä spesiaalimman:) Ja eihän tässä ole enää kuin 3 kk kun kotiinlähtö koittaa. Ihan kohta nähdään rakkaat<3