chapter twentyfour

Viikko sitten sunnuntaina olin mun elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Vanhin tytär Jimena ja hänen aviomiehensä Matt saavat pikkuisensa joulun aikoihin ja koko suku on aivan innoissaan! Ja pakko myöntää että oon mäkin aika innoissani näkemään pikkupojan. Jimenan maha alkaa kokonsa puolesta lähennellä jumppapalloa, mutta on niin ihana katsoa miten hän silti jaksaa touhuta ja hössöttää. Hän on sellanen ihminen kuka ei vaan voi istua paikallaan ja olla tekemättä mitään:D

Paikkana toimi juhlatila golfclubilla, ja paikka oli koristeltu tosi upeesti. Kaikkialla näky vaaleensinistä ja pieniä suloisia asioita. Olin ihan hämmästynyt miten hieno se tila oli, en ollut varautunut siihen että paikan koristeluun oltain nähty niin paljon vaivaa. Suuret kiitokset menikin Mattin siskolle joka oli hoitanut lähes kaiken itse. Ja tehnyt kakun! Se oli taivaallista! Ja yllätyksenä tuli myös se, että kakku oli sininen myös sisältä. Haha, yllätyksiä täynnä koko vauvakutsut:D

Halloween tuli ja meni. Itse en tehnyt mitään maatamullistavaa varsinaisena päivänä, sillä  täälä satoi ihan kaatamalla. Meillä oli suunnitelmissa mennä trick or treat kierrokselle Alyssan ja hänen pikkusiskonsa kanssa, mutta sateen takia vanhemmat ei päästänyt heitä lähtemään ja näin ollen jäi mullakin kierros välistä. Oltiin kaikki pettyneitä sillä ehittiin Alyssan kaa innostua jo ihan kunnolla, ja se oli ihan innoissaan että pääsis näyttään tän homman mulle mutta ei voi mitään. Pakko myöntää että ei muakaan kyllä hirveesti haluttanut sateeseen raahautua..

Viikko ennen varsinaista halloweenia olin Nikkin kanssa eräissä halloweenjuhlissa Nikkin kaverin luona. Parasta koko illassa oli päästä näkemään taas Axel, Meksikolainen vaihtari, jonka kanssa juteltiin lähestulkoon koko iltasiihen asti kun hänen piti lähteä. Rakastan tavata muita vaihtareita, heidän kanssaan on aina juteltavaa ja niin paljon yhteistä! Aleksia (ruotsalainen tyttö) pääsen näkemään päivittäin, mutta silti meillä ei ikinä lopu juttu kesken:D 

Viimesen parin viikon aikana on tullut myös kokkailtua aika paljon. Yks ilta tehtiin pannukakkua suomalaiseen tapaan ja oih miten hyvältä ne maistukaan! Kaikki tykkäs niistä, ja ainakaan vielä mulla ei oo porttikieltoa keittiöön..:D Viime lauantaina kokkailtiin lisää Suomi-herkkuja, ja tällä kertaa makaronilaatikkoa. Ja se oli Hazelin idea- mulla ei ollut osaa eikä arpaa tän aterian ideoinnissa! Eli näin se Suomi vallottaa pikkuhiljaa täälä mun perheeni makuhermot;) Haha nojoo. Tehtiin makaronilaatikko ja syötiin kaksistaan melkein puolet koko ateriasta samalla kun katottiin yhdessä leffaa. Oltiin ainoot kotona sillä muut oli töissä, joten meillä oli oikee tyttöjenilita käynnissä. Myöhemmin mukaan kyllä liitty Nikki ja Emily ja katottiin uus leffa. Ihana lauantai:)

Meillä oli myös viimeinen futispeli kaauan aikaa sitten. Oltiin ihan jäässä, ja oltiin Aleksin ja Bethin kanssa kääriydytty mun isoon vilttiin jonka otin varuilta mukaan. Onneks oltin:D Oon aika varma että sillon oli pakkasta...

Ja jos nyt tuota leg-warmers juttua pitää jotenkin kommentoida.. Meillä on historiassa peukut ylös-, a peukut alas- taulu, ja yks päivä mulla oli säärystimet jalassa joista kaikki tykkäs:D Enkun tunnilla Kevin vaan kysy että miks mulla on iso reikä mun sukissa, ja että käyttääkö kaikki Suomessa tälläsiä sukkia. No, siitä alko selitys että nää on säärystimet, ja kyllä, mulla on varaa ostaa reiättömiä sukkia :D Haha, no juttu jatku myös hissan tunnilla ja lopulta säärystimet pääty peukut ylös osioon taululle;)

Pari viikkoa sitten oltiin ottamassa valukuvia Aleksin ja Aleksin valokuvaajaäidin kanssa. Penny otti meistä kuvia yearbookia varten, johon meidän pitää tehdä muutaman sivun juttu meistä kahdesta ja vaihtariudesta. Ja samalla oltettiin -nyt kun kerran senioireiksi meidät luokitellaan- meidän senioripicturet jotka menee myös yearbookiin. Yksityiskuvista me myös valitaan muutamat jotka kehitetään, ja joista tehdään pieniä valokuvia joita annetaan kavereille ja opettajille. Oon niin innoissani!:D

Samalla reissulla törmättiin tähän Nordic Accents kauppaan, joka myi tavaraa pohjoismaista!! Seottiin ihan täysin! Ja ite sekosin vielä enemmän kun selvisi että myyjä on Suomesta ja osaa suomea! Huhhuh mikä yhteensattuma. Mitään me ei kuitenkaan ostettu mutta kauppaan on palattava takasin vielä joulun alla;)

Keskiviikkona meillä oli soccer party kuluneen kauden kunniaks. Oltiin kaikki Nicolen luona pitsalla, ja monet oli työnyt myös jotain muuta syötävää. Tarjolla oli muunmuassa grapesallad (viinirypäleitä, sulatejuustoa tai jotain vastaavaa, brownsugar ja pähkinöitä), tacosallad, pastasallad, brownies, muffineja, applepudding (omenanpaloja vanukkaassa jota on maustettu kanelilla, huippuhyvää!), jotain hyytelörahkaa, sipsejä ja juustoa. Olin niin täynnä koska tottakai halusin maistaa kaikkea uutta! Oli myös ihana viettää aikaa porukalla ja päästä tutustumaan osaan vielä paremmin. Ihana iltapäivä kertakaikkiaan!:)

Pari viikkoa sitten torstaina oltiin Milwaukeessa (joo, just tajusin että kuvassa on kaupunki väärin xD Oon liian laiska tekemään kollaasin uudelleen joten ehkä me eletään tän kanssa.:D) tapahtumassa jossa Jimenasta tuli virallisesti USAn kansalainen. Hän on alunperin siis Costa Ricalta ja adoptoitu mun hostäidin siskolta ja nyt sitten hän oli päättänyt käydä läpi tän hakuprosessin. Me oltiin katsomassa seremoniaa jossa tää kansalaisuus myönnettiin, ja oli kyllä aika mahtava päästä näkemään se. Koska tää on taas sellanen tapaus jota en varmaan koskaan pääse kattomaan uudelleen, ellen sitten ite satu istumaan aidan toisella puolella ja hae kansalaisuutta ittelleni:D Nojoo, tilaisuuden jälkeen mentiin juhlistamaan Jimenaa italialaiseen ravintolaan jossa koin tähän astisen tääloloni noloimman tilanteen:D 

Jo aikasemmin olin huomannut kolme poikaa baaritiskillä samassa paikassa syömässä missä mekin oltiin. Ne kiinnitti mun huomion koska ne ei näyttänyt perus jenkeiltä, ja pukeutumistyyli oli hyvin, hyvin tyypillinen suomipoika. Kun oltiin saatu syötyä ja alettiin suunnata ovelle, kuulin aika tutun olosta puhetta. 'Vittu' ja oli sillä selvää että pojat puhu suomea! Pysähdyin kun seinään ja törmäsin mun hostdadiin Roniin, joka rupes nauraan mulle koska se luuli että olin tsekkaileen paikan poikatarjontaa:D Vedin Ronin nurkan taakse ja kurkin baaritiskin suuntaan samalla kun selitin Ronille et noi pojat taitaa olla Suomesta. No, ei mee aikaakaan kun Ron on jo työntänyt mut suoraa näiden poikien eteen että puhuisin niille, ja kaikki kolme tuijottaa mua. Ei auttanut muu kun ruveta selittään jotain:D En oo varmaan ikinä ollut niin noloissani, en ees tiiä mitä puhuin. Ja kokoajan kun höpötin mulla oli takaraivossa sellanen tunne että sanat jota sanoin ei edes ole oikeita sanoja. Kaikki vaihtarit, kokeilkaapa yhtäkkiä ruveta puhumaan Suomea! Ei oo niin helppoa kuulkaa...:D

Nojoo, siinä juteltiin hetki, todella vaivaantuneesti, esiteltiin ittemme ja se oli sillä ohi. Mulla meni heidän sukunimet ohi, mutta muistin sen jääkiekkojoukkueen jossa ne pelaa täälä, joten googletin sen. Pikasen googletuksen mulle selvis että nää pojathan on oikeesti ihan kunnon sm-tason pelaajia ja yks heistä pelasi Ilveksessä pari vuotta sitten! Great. Just great...

Tämän viikon sunnuntai oli myös tyttöjen päivä meidän perheessä. Aamusta oltiin kirkossa Hazelin kanssa ja Nikki oli omassa 'rippikoulutapaamisessaan'. Sen jälkeen hoidettiin muutamia asioita ja suunnattiin Appletoniin ostoksille. Sinne oli avattu uus, valtava Forever 21 ja valehtelematta sielä vierähti varmaan yli kaks tuntia! Ja mukaan tarttu vaikka mitä; neuleita, farkut, pari pipoa ja kaulakoru. Yksinkertasesti rakastan tätä kauppaa! Kohta täytyy jo ruveta miettimään millä helvetillä raahaan kaiken mukanani Suomeen?! Vajaa kolme kuukautta vasta takana ja nyt jo huolettaa.. Oivoi:D

Mutta tässä tää tällä erää:) Postaus eroista on tulossa jossain välissä, koitan saada sen ulos tän viikon aikana. Nyt alan kuitenkin valmistautua kouluun. Paljon haleja Suomeen<3