chapter nine

Moi! Terveiset täältä New Holsteinista jonne kotiuduin pari iltaa sitten!:) Sain nettiyhteyden toimimaan toissapäivänä, mutta en vaan löytänyt sopivaa väliä tulla ilmottelemaan itsestäni sillä eilinen ja sitä edellinen päivä oli aika kiireinen:) Käytiin mun siskon Nikkin kanssa kaupunkikerroksella, perheen kanssa rannalla ja illalla Nikkin kavereiden kanssa jätskillä jonka jälkeen vietettiin iltaa meillä:) Eilen ketteltiin leffaa ja mulla oli ekat futisreenit. Heti reenien jälkeen porukka tuli meille, ja oltiin ehkä 10 minuutissa ulkona ja matkalla ravintolaan syömään. En ois ikinä selvinny tossa ajassa kotona, mutta täälä painostuksen alla on tehtävä kompromissejä, kuten lähdettävä hiukset märkinä ja ilman ripsaria kun sitä ei juuri sillä minuutilla sattunut löytymään :D Mutta muuten joo tällä hetkellä kaikki on hyvin ja oon tosi ilonen että vihdoin oon päässyt perille. Tästä tulee mahtava vuosi!

Matka tänne suju ilman mitään suurempia ongelmia ja vaikka se kestikin lähes vuorokauden niin lukuun ottamatta väsymystä mulla oli tosi hauskaa. Matkustin samojen mukavien tyttöjen kanssa Helsingistä Chicagoon molemmilla lennoilla vierekkäin ja me erottiin toisistamme vasta Chicagossa kun kaikkien lennot lähti ihan eri porteilta. Mulla oli kaikista pisin odotus, eli viis tuntia, mutta sekin meni nopeesti! Ja just kun olin hyvästellyt kaikki suomalaiset ja luulin olevani yksin, niin yhtäkkiä mut juostiin kiinni ja halattiin. Löysin (taino se löysi mut) sveitsiläisen vaihtaripojan, joka istu samalla rivillä lentokoneessa. Juteltiin jo koneessa paljon, mutta hukattiin toisemme lentokentällä ja siks olikin ihan mukava nähdä vielä. Ja sainpahan seuraa ainakin vielä hetkeks ennen kun mun lento lähti:)

Hyvästelin sveitsipojan ja sen jälkeen mulla oli vielä vähän päälle tunnin odotus yksin. Siinä vaiheessa mulla oli vasta kunnolla aikaa miettiä että mitä just oli tapahtunut, ja mitä tää vuosi oikeesti tuo tullessaan. Olin kuitenkin niin rättipoikkiväsynyt etten pystynyt murehtimaan sen paremmin:) 

Ilonen mutta niin väsynyt.. musta tuntuu että silmäpussit on tullut jäädäkseen xD

Perille saavuin, perhe oli mua vastassa ja kaikki meni tosi kivasti. Nukahdin autossa matkalla kotiin, vaikka kuinka yritinkin pysyä hereillä. Mutta niin Nikkikin tais nukkua siinä mun vieressä joten ei sillä ollut niin väliä:) 

Nyt tästä sitten alkaa vaan sopeutuminen uuteen arkeen:) Koitan päivitellä niin usein kun kerkeän, ja valokuvata paljon:) Perhe kuulemma esiintyy oikein mielellään myös blogin puolella, mutta vielä en oo kehdannut kaivaa kameraa kunnolla esille kun vasta tässä koitetaan tutustua toisiimme. Mutta aivan ihanan olonen perhe, ja musta tullaan pitämään hyvää huolta tän vuoden ajan, joten äiti älä murhedi turhaan:)

Mutta palaillaan taas! Moimoi:)