chapter three

Se tunne. Sitä ei vaan voi sanoin kuvailla. Yks lause saa sydämen jättämään lyönnin välistä. 'Sulla on isäntäperhe'. 

Se tosiaan tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Olin aamulla kaikessa rauhassa lukemassa, ja mulla oli kännykkä äänettömällä. Puol yhentoista aikaan vilkaisin näyttöä ja huomasin että mulle oli tullut puhelu tuntemattomasta numerosta. Kirja lensi salamana syrjään ja sydän hyppäs kurkkuun kun kampesin itteni ylös ja mietin voiks tää nyt olla ne perhetiedot... Nappasin koiran mukaan ja lähdettiin aamulenkille, jonka aikana koitin soittaa takasin. Ekalla kerralla piippas varattua, mutta toisella onnisti. Varmaan muut lenkkeilijät mietti mikäköhän hullu täälä on taas liikkeellä kun itkin onnesta ja hymyilin kun mielipuoli. Ei sitä vaan osannut varautua vaikka kuinka yritti. Lupasin etten itke, mutta toisin kävi. Äitikin sai puhelun heti kun olin kerännyt itteni. Tai, heti kun luulin keränneeni itteni :D Purskahdin uudelleen itkuun heti kun äiti vastas. Hups.. :D Mutta kai sitä nyt saa onnellinen olla kun siihen on paljon aihetta:)

Perheestä en tiedä vielä oikeen mitään muuta kun sen, että siihen kuuluu äiti, isä ja 16 vuotias tyttö. Tää tyttö alottaa mun kaa samassa high schoolissa, mutta me ollaan luultavasti eri vuositasoilla. Koulu tulee olemaan aika pieni, kuten myös koko kaupunki, mutta se ei oikeestaan haittaa. Pääsen kokemaan kunnon muutoksen Tampereen sykkeestä maaseudulle ;)

Ensi vuoden vietän siis Wisconsinissä New Holsteinin kaupungissa. Jos nyt mun googletustaitoihini luotetaan, niin New Holsteinissa on noin 3000 asukasta eli kyseessä on tosi pieni paikkakunta. Mutta pikkukaupungissa sitä tunnelmaa vasta on ;)

Mulla kävi myös joku ihmeellinen tuuri, sillä oikeestaan ainut ihminen keneen oon ollut kunnolla yhteydessä STS:n valmennusviikonlopun jälkeen tulee ihan muutaman tunnin ajomatkan päähän musta! Christa viettää vuotensa Green Bayssa, joka sijaitsee kanssa Wisconsinissä:) Millä järjellä.... Christan blogia pääsee seuraamaan tästä.

Laittelin jo tänään aiemmin sähköpostia perheelle mutta vielä ei vastausta ole kuulunut. Muuta en oikeestaan tiedä oikeen mistään, mutta pikkuhiljaa tässä nyt sitten pääsee perheeltä kyselemään ja tutustumaan heihin:) Oon ihan älyttömän innoissani, ja huomaan miten välillä havahdun vaan sellanen ääliöhymy kasvoillani ja tajuan että mulla on perhe. Huhhuh, ei tätä vaan voi sanoilla kuvata! Kannatti odottaa, oli todellakin sen arvosta <3