Kyllä...Kotiin on saavuttu jo kuutisen viikkoa sitten, ja New Holsteinista puolestaan on lähdetty jo melki kaksi kuukautta sitten. Niin se aika vaan mene.. Mua on monelta taholta pyydetty kirjottamaan tätä viimeistä kappaletta joka ikäänkuin sulkee tämän kirjan, mutta se on aina jäänyt. Suurimmaksi osaksi oman laiskuuteni vuoksi, mutta osaksi myös sen takia etten vain halua tunnustaa itselleni että se vuosi tosiaan on ohi. Se oli siinä. Mutta nyt tunnen olevani valmis. Ja onhan se jo aikakin sillä uudet vaihtarithan lähtvät pikkuhiljaa maailmalle. Tai jotkut ovatkin jo lähteneet! Paljon onnea ja iloa vuodelle:)
Jossain vaiheessa yritän kertoa vielä valmistumisesta jonka pääsin amerikkalaisessa koulussa kokemaan, sekä viimeisitä vuoristorata viikoista ja siitä kun omat vanhempani tapasivat toiset vanhempani, mutta jätän sen toiselle kerralle. Mutten en saa tätäkään postausta koskaan julkaistua...Kyllä. Vaikka tällä hetkellä sainkin kirjoituspuuskan niin en tiedä kauan tätäkin onnea kestää:)
Lähtö oli vaikea. Se oli todella, todella vaikea. Jotenkin sitä ei edes vaihtariksi hakiessa tajunnut miten paljon omaan, toiseen elämäänsä, voikaan kiintyä. Ja niihin ihmisiin jotka on tuntenut vain 10 kuukautta, jos edes sitäkään. Joskus vain hieman alle kuukausi riittää luomaan siteen joka tulee kestämään kaiken, vaikkei ihan joka päivä nähtäisikään. Tuskin edes joka vuosi. Mutta se on ihan okei. Elämä jatkuu, ja se mikä on tarkoitettu pysyy. Sen tajuamisessa mulla on mennyt hetki, mutta nyt kaikki nämä asiatkin alkavat valjeta. Pikkuhiljaa:)
Kaikista pahinta tässä koko tilanteessa tällä hetkellä on se, että olen kotona vaikken ole kotona. Ja ihan samalla tavalla oli Amerikassa, kotona mutten kotona. Mulla on kaksi kotia. Hyvässä ja pahassa. Voin suoraa sydämestäni sanoa että olen siitä ihan älyttömän kiitollinen.
En oikein tiedä mitä muuta sanoa.. Elämä New Holsteinissa on tällä erää ohi. Yritin kaikkeni että kosinta olisi tullut green cardia varten, mutta ainakaan vielä ei kukaan polvistunut eteen. Päin vastoin, kahdella ehdokkaalla oli riita kumpi joutuu uhrautumaan, jos tälläinen tilanne käy. No, ehkä mä sinne sitten omin avuin löydän jos tarve tulee;) Mutta tällä erää, tyytyväisenä Suomessa.
Kiitos kaikille blogia seuranneille. Tiedän että teitä on sielä paljon, myös sellasia ketkä eivät lukijalistalla näy, ja kiitos siitä. Välillä meille näitä pitkiä taukoja tuli, mutta eipä sinne Jenkkeihin koneella mentykkään istumaan. Hieman harmittaa vaan omasta puolesta etten saanut pidettyä lukua kaikista kivoista tapahtumista, ja että kaikki tuhannet muistot olis myös jossain muuallakin tallessa mun vain päässä. Mutta ei voi mitään, näin mentiin tällä kertaa! Ja tämä nyt ei siis ollut vielä ihan viho viimeinen postaus, ja että asiaa tulee vielä ainakin parin postauksen verran. Katsotaan jatkosta sitten ja että miten mennään. Kiitos kaikille, ja anteeksi että meni näin kauan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti